Hain tällä viikolla University College Londoniin ensi vuodeksi opiskelemaan holokaustintutkimusta niiden maisteriohjelmaan, joka kestää vuoden.<3>
Kirjeessä lähti kaksi suositusta, oma hakemus ja personal statement sekä CV. YO-todistuksen enkunkielinen käännös tullee heti kun YTL on saanut tärkeämmät asiat hoidettua. :D
Jännittää. Itkin melkein koko eilisen. Haluaisin vain kokeilla, miltä se tuntuu. Olla oikea holokaustintutkija vuoden. Facebookissa oli ryhmä, johon aletaan kai kohta koota orientoivien viikkojen ohjelmaa. Innostuin siitäkin....en voi kuvitella asuvani Lontoossa vuotta (tuli viimeksi jonkinlainen viha-rakkausreaktio, kun siellä on niin helvetisti sitä porukkaa...) mutta siellä on myös ihania kauppoja, katuja, museoita, kirjastoja, kahviloita, kirjoja....
* * * * * *
Vanhalla istumisen tuloksena syntyneet anagrammit saivat mut miettimään keskiviikkona holokaustihuumoria. Tiedän, että sitä käytetään jonkinlaisena selviytymiskeinona tai ohittamisena, mutta miksi holokaustista vitsaillaan? Tiedän omasta kokemuksesta, että joskus on pakko, ja joskus sitä vain nauraa niin kippurassa, kun joku osuu kohdalleen, vaikka joku sanaleikki. Ja sitten toisaalta haluan tappaa välillä jonkun, esim. Conanin, jos sillä on vaikka joku insertti jossa vähänkään viitataan...
Olisi kiva tutkia, millaisia holokaustivitsit on ja ketkä niitä käyttää. Ketkä loukkaantuu eniten niitä kuullessaan? Miksi niitä käytetään ja millaisissa konteksteissa?
Onko erikseen "malice" holokaustivitsejä (esim. uusnatsien) ja "hyväntahtoisia" tai "ammattimaisia" holokaustivitsejä, joita holokaustintutkijat kertovat lounaalla?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti