I don`t wanna be anything other than what I`ve been trying to be lately

Onpa ollut mielenkiintoinen loppusyksy. Vähän aikaa sitten luin Jonathan Littellin Hyväntahtoiset, joka oli aivan mieletön 850-sivuinen järkäle. Se kertoi (kuvitteellisesta) SS-upseeri Max Auesta, joka oli ensin töissä Einsatzgruppessa, sitten Stalingradissa ja sitten vielä Himmlerin esikunnassa, jossa hänen tehtävänään oli huolehtia työvoimasta keskitysleireillä.
Max oli jännä tyyppi, ja häneen samastui ja ihastui heti. Hänen oma elämänsä, johon oli jo sisältynyt paljon (vakava masennus, epäonnistunut rakkaus ja psykosomaattiset oireet) oli yhtä sekaisin kuin hänen työelämänsäkin. Littell kirjoittaa uskomattomalla tavalla, ja kirjaan jää kiinni salamannopeasti. Kirja etenee vauhdikkaasti Maxin kertoessa elämästään, työstään ja ajatuksistaan sekä pohtiessa välillä useamman kymmenen sivua, mikä holokausti on ja miksi se tapahtui. En ollut koskaan lukenut mitään tekijän näkökulmasta, ja Littellin tiiliskivi avasi silmäni ihan uudenlaisille ajatuksille. Max oli tavallinen mies, jolla oli epätavallinen duuni. Hävettää myöntää, mutta rakastuin Maxiin (ensin rakastuin siihen kirjaan) ja itkin kaikkein eniten sitä, että kirja loppui. Älkää siis pelästykö kirjan paksuutta; kun aloittaa, ei voi lopettaa. <3 Holokaustintutkijalle Hyväntahtoiset on ihan ehdoton. Lukekaa!!!!!

Kaikkea muutakin mielenkiintoista on nyt ollut, en edes muista kaikkea. Luin Shlomo Venezian Sonderkommandon päiväkirjaa niin paljon kuin pystyin (ehkä 50 sivua) ja se oli aivan täydellinen vastakohta taas Littellille; täysin non-sugarcoded kuvausta siitä, mitä tapahtui ja miltä se tuntui. Oksettavaa, mutta tarpeellista.

Sitten hain Auschwitziin kesätöihin. Ohjeet ovat sivuilla , jos kiinnostaa itsekin hakea. :) Vastaus tuli suht nopeasti, lähetin hakemuksen sekä snaililla että maililla. Ovat kuulemma erittäin kiinnostuneita palveluksistani ja ottavat yhteyttä (ottaisivat sit kans!) :D Toivon ensinnäkin että pääsisin, ja toiseksi, että töiden jälkeen/lomassa olisi aina aikaa käydä arkistossa. Kävin äsken surffaamassa kaikkia majotusjuttuja, mutta kalliilta näyttää...ehkä ne sponssaa? Palkkaahan siitä ei saa. Tai saa; mutta palkka on se että ylipäätään saa olla siellä.

Sain myös yhdeltä äidin kaverilta sellasen "never forget"-kiertomailin (saisikohan sen tänne kun se on .ppt?). oli tosi hyvä, siitä sai taas voimaa moneksi päiväksi.

Vetäydyn täten odottamaan YLEn jokajouluista holokaustidokumenttien tulvaa. Palaan asiaan. :)

ps. Oppi-isäni lähti (ainakin 3ksi vuodeksi) meidän koulusta viime viikolla. Kiitin ja kumarsin; halasin. Kiitos kaikesta, Hannu.